JULKISEN RAHAN ”VALKOPESU” – ONKO SUOMEEN SYNTYMÄSSÄ OMA OLIGARKIA?
27.8.2026
Miguel López
Iltalehti kertoo 27.8.2026 kansanedustaja Johannes Yrttiahon esittämistä vakavista väitteistä Valmet Automotiven 120 miljoonan euron pelastusoperaatiosta. Yrttiahon mukaan järjestely ei välttämättä pelastanut työpaikkoja, kuten on annettu ymmärtää, vaan liittyi yhtiön suuntaamiseen puolustusteollisuuden tarpeisiin. Hän väittää myös, että kiinalaisen CATL:n kautta Uuteenkaupunkiin olisi voinut tulla merkittävä henkilöautotilaus, joka olisi turvannut huomattavasti enemmän työpaikkoja.
Yrttiahon esittämät tiedot on tietenkin selvitettävä perusteellisesti. Niitä ei pidä käsitellä todistettuina ennen kuin näyttö on olemassa. Mutta jo tiedossa olevat asiat antavat aihetta kysyä, mitä tässä todella tapahtui. Jos Yrttiahon väitteet vahvistuvat, kyse on erittäin vakavasta asiasta. Käytettiinkö julkista rahaa todella työpaikkojen pelastamiseen vai samalla sellaisen omistus- ja tuotantorakenteen rakentamiseen, joka palvelee sotateollisuutta ja yksityisiä taloudellisia etuja?
Tämä tuo jälleen mieleeni ilmiön, jota olen jo pitkään kutsunut julkisen rahan ”valkopesuksi” yksityisiin taskuihin.
Kun hyvinvointialueilta, sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja kulttuurista leikataan, meille kerrotaan, ettei rahaa ole. Samaan aikaan miljoonia ja miljardeja löytyy yritysten pääomittamiseen, omistusjärjestelyihin ja nopeasti kasvavan sotateollisuuden tarpeisiin. Liian usein yhteiskunta kantaa riskit, mutta yksityinen pääoma korjaa hyödyt. Julkisesta rahasta tulee yksityistä varallisuutta.
Tässä tullaan vielä epämiellyttävämpään kysymykseen: onko Suomeen syntymässä oma oligarkia?
Venäjä ja Ukraina ovat maita, joissa niin sanottujen oligarkkien rooli taloudessa ja politiikassa tunnetaan hyvin. Suurten omaisuuksien, poliittisen vaikutusvallan ja yhteiskunnan varojen kietoutuminen toisiinsa on ollut molemmissa maissa vakava ongelma, vaikka niiden poliittiset järjestelmät ja mahdollisuudet vallankäytön julkiseen valvontaan ovat hyvin erilaisia.
Siksi tuntuu pahalta edes joutua kysymään, olemmeko Suomessa saamassa tartunnan samasta moraalisesta sairaudesta. Onko meillekin syntymässä suomalaisia oligarkkeja – tai suomalainen oligarkia, jossa pieni joukko suuria omistajia pystyy taloudellisen valtansa avulla hankkimaan yhä enemmän poliittista vaikutusvaltaa ja jossa yhteisiä varoja käytetään heidän etujensa turvaamiseen?
En väitä, että Suomi olisi Venäjä tai Ukraina. Ei ole. Mutta juuri siksi varoitusmerkit on tunnistettava nyt eikä vasta sitten, kun olemme ehtineet tottua niihin.
Minulle on todella turhauttavaa seurata, kuinka Suomessa tapahtuu asioita, joita minun olisi vielä joitakin vuosia sitten ollut vaikea kuvitella tapahtuvan juuri täällä. Jokainen tällainen tapaus tuntuu uudelta iskulta vasten kasvoja. Joskus tuntuu, ettei kyse ole enää vain taloudellisesta tai poliittisesta kriisistä. Olemme vaarassa ajautua myös moraaliseen kriisiin.
Mutta vaikka kriisi on myös moraalinen, ratkaisu on poliittinen.
Rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, avoimuus ja luottamus eivät säily itsestään. Suomalaisten on herättävä näkemään varoitusmerkit. Meidän ei tarvitse odottaa, että julkisen ja yksityisen vallan rajat hämärtyvät vielä enemmän tai että tällaisesta toiminnasta tulee vähitellen hyväksyttyä ja normaalia.
Uskon edelleen, että suuri enemmistö meistä suomalaisista on rehellisiä ihmisiä, joille oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä. Meillä on myös demokratia ja sen antamat keinot vaikuttaa. Voimme vaatia avoimuutta, vastuuta ja toisenlaista politiikkaa. Ja ennen kaikkea voimme tehdä poliittisia valintoja siitä, millaisen Suomen haluamme.
Kun julkisia miljoonia käytetään, meidän on aina kysyttävä: kuka päätti, millä perusteella, kuka kantaa riskit ja kuka lopulta hyötyy?
Varoitusmerkit ovat jo näkyvissä. Vielä voimme itse päättää, mihin suuntaan Suomea rakennetaan. Demokratiassa se päätösvalta kuuluu meille kaikille.
Suomesta ei saa tulla maa, jota emme enää tunnista samaksi maaksi, jonka olemme yhdessä rakentaneet ja jonka puolesta olemme tehneet työtä.
Jyväskylässä 27.8.2026