VETERAANIEN KUNNIOITTAMINEN ON RAUHAN PUOLUSTAMISTA
VETERAANIEN KUNNIOITTAMINEN ON RAUHAN PUOLUSTAMISTA
Miguel López
Tänään, veteraanipäivänä, haluan ennen kaikkea esittää syvän kiitollisuuteni ja kunnioitukseni kaikille niille miehille ja naisille, jotka täyttivät sen velvollisuuden, jonka heidän aikansa yhteiskunta heiltä vaati.
Minä, joka en ole syntynyt tässä maassa, koen silti, että juuri heidän ansiostaan on olemassa se Suomi, jossa olen saanut elää lähes koko elämäni. Siitä olen aidosti ja syvästi kiitollinen.
En kuitenkaan pidä siitä, että veteraaniuteen liitetään minkäänlaista ideologista leimaa. Ymmärrän, mistä tällainen ajattelu voi nousta, mutta en pidä sitä oikeana. Veteraani on ennen kaikkea ihminen, joka on kantanut vastuunsa historian hetkellä, ei ideologinen symboli.
Olen elämäni aikana saanut keskustella monien veteraanien kanssa. Yksi asia yhdisti heitä kaikkia: he eivät kokeneet itseään uhreiksi, eivätkä he puhuneet vihasta. He kokivat tehneensä sen, mikä oli tehtävä, ja että se oli heidän maansa kannalta oikea ratkaisu.
Ehkä vielä yllättävämpää on se, että monet heistä näkivät myös vastapuolen osana samaa inhimillistä todellisuutta. He eivät ylpeilleet teoillaan, eivät kertoneet saavutuksistaan tai sotilaallisista kyvyistään. Usein tuntui, että he mieluummin vaikenivat.
Juuri tästä syystä ajattelen, että ne, joilla ei ole kokemusta sodasta, puhuvat helpoimmin sankaruudesta ja voitoista, ja jopa asettavat itsensä toisten yläpuolelle. He antavat sodasta kuvan, joka ei vastaa todellisuutta. Kuvan, josta puuttuu se inhimillinen paino, jonka veteraanit tuntevat.
Tänään veteraaneja kiittäessä korostuu myös toinen näkökulma: rauhan merkitys. Rauhan puolustaminen ei tarkoita vastuusta luopumista, vaan päinvastoin se on korkeinta vastuuntuntoa.
Paras tapa arvostaa veteraaneja ei ole sodan ihannointi, vaan rauhan, toisten kunnioittamisen ja inhimillisyyden puolustaminen. Sellaisen maailman rakentaminen, jossa kenenkään ei tarvitse kokea sitä, mitä he joutuivat kokemaan.
Jyväskylä, 27. huhtikuuta 2026