Sananvapaus ei oikeuta loukkaamista, Ksml 31.3.2026

On vaikea hyväksyä ajatusta, että sananvapaus merkitsisi rajatonta oikeutta ilmaista mitä tahansa ilman seurauksia. Kun puhe kohdistuu ihmisryhmiin tavalla, joka käytännössä vahvistaa heidän leimaamistaan, kyse ei ole enää pelkästä mielipiteestä, vaikka se esitettäisiin uskonnollisena näkemyksenä.

Sananvapaus ei oikeuta loukkaamista

Pidän korkeimman oikeuden ratkaisua kansanedustaja Päivi Räsäsen tapauksessa pääosin oikeana. Samalla se pakottaa ottamaan kantaa kysymykseen, jota Suomessa on pitkään vältelty: missä kulkee sananvapauden raja silloin, kun se törmää yhdenvertaisuuteen ja ihmisarvoon.

On vaikea hyväksyä ajatusta, että sananvapaus merkitsisi rajatonta oikeutta ilmaista mitä tahansa ilman seurauksia. Kun puhe kohdistuu ihmisryhmiin tavalla, joka käytännössä vahvistaa heidän leimaamistaan, kyse ei ole enää pelkästä mielipiteestä, vaikka se esitettäisiin uskonnollisena näkemyksenä.

Tunnen Raamatun hyvin ja pidän sitä keskeisenä tekstinä länsimaisen kulttuurin ymmärtämisessä. Juuri siksi tiedän, ettei sitä voi käsitellä ajattomana auktoriteettina. Kyse on kokoelmasta tekstejä, jotka ovat syntyneet täysin toisenlaisissa historiallisissa ja yhteiskunnallisissa oloissa kuin nykyinen Suomi.

Yritys siirtää tällaisia lähtökohtia suoraan tämän päivän yhteiskunnalliseen keskusteluun ei ole perusteltu. Vaikka vastaavat käsitykset voivat edelleen olla olemassa joissakin yhteiskunnissa, ne eivät sellaisenaan kuulu demokraattiseen länsimaiseen kontekstiin. Tilanne muistuttaa sitä, että vedottaisiin Amazonin alueen perinteisiin rituaaleihin nykyisen suomalaisen yhteiskunnan normien oikeuttamiseksi.

Lähes seitsemän vuotta kestänyt oikeusprosessi herättää myös kysymyksiä oikeusvaltion toimivuudesta. Näin keskeisissä asioissa ratkaisujen tulisi olla sekä selkeitä että kohtuullisessa ajassa saavutettuja.

Taustalla näkyy lisäksi laajempi ilmiö: kansainväliset konservatiiviset verkostot pyrkivät normalisoimaan näkemyksiä, jotka johtavat eriarvoisuuteen. Kyse ei ole vain kotimaisesta keskustelusta.

Lopulta kysymys on yksinkertainen: missä kulkee raja? Jos ihmisarvo on jakamaton periaate, sen pitäisi näkyä myös siinä, mitä pidämme hyväksyttävänä julkisessa keskustelussa.

Miguel López

Kirjoittaja on jyväskyläläinen yliopistonopettaja.