HYVINVOINTIVALTION SUUNTA ON ARVOKYSYMYS
14.2.2026
|
SKP:n Jyväskylän piirijärjestö katsoo, että hyvinvointivaltiota on johdettava inhimillisyys ja yhteinen vastuu edellä. Yhteiskunta, joka etääntyy heikoimmistaan, etääntyy samalla omista arvoistaan. Ja yhteiskunta, joka unohtaa omat arvonsa, rapauttaa vähitellen sen perustan, jolle sen vakaus ja hyvinvointi nojaavat. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson ero ei poista sitä tosiasiaa, että sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvat säästöpaineet ovat seurausta tietoisesta poliittisesta linjasta. Kyse ei ole vain yhdestä ministeristä, vaan tavasta ymmärtää julkisen vallan tehtävä. Viime vuosina hyvinvointivaltiota on johdettu yhä selvemmin taloudellisen kurinalaisuuden ja sopeuttamisen logiikalla. Sosiaalipalveluja tarkastellaan kuluerinä, joita voidaan karsia samalla tavalla kuin yrityksen kustannuksia. Tällainen ajattelutapa irrottaa päätöksenteon ihmisten arjesta ja kaventaa politiikan inhimillistä ulottuvuutta. Kun hoiva ja sosiaaliturva nähdään ensisijaisesti menoina, unohtuu helposti, että niiden taustalla on ihmisiä, jotka elävät haavoittuvissa tilanteissa. Päätökset eivät ole abstrakteja. Ne koskettavat vanhuksia, lapsia, sairaita ja heidän läheisiään. Jos politiikasta katoaa kyky asettua näiden ihmisten asemaan, seuraukset näkyvät luottamuksen heikkenemisenä. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut ajatukselle yhteisestä vastuusta. Se on ollut osa pohjoismaista mallia, jossa taloudellinen kehitys ja sosiaalinen turva eivät ole toistensa vastakohtia vaan toisiaan vahvistavia tekijöitä. Tätä perinnettä ei pidä murentaa kylmällä säästöajattelulla, joka asettaa numeroiden tasapainon ihmisten hyvinvoinnin edelle. Ministerinvaihdos sellaisenaan ei ole merkki poliittisesta vastuunkannosta. Todellinen vastuu mitataan siinä, muuttuuko suunta. Jos leikkauspolitiikka jatkuu ennallaan, henkilöt vaihtuvat mutta ajattelutapa säilyy. SKP:n Jyväskylän piirijärjestö katsoo, että hyvinvointivaltiota on johdettava inhimillisyys ja yhteinen vastuu edellä. Yhteiskunta, joka etääntyy heikoimmistaan, etääntyy samalla omista arvoistaan. Ja yhteiskunta, joka unohtaa omat arvonsa, rapauttaa vähitellen sen perustan, jolle sen vakaus ja hyvinvointi nojaavat. SKP:n Jyväskylän piirijärjestön piirikomitean kokous |