Isänmaallisuus muuta kuin rajapuolustusta

Espanjan Ceutan autonomisessa kaupungissa Pohjois-Afrikassa tapahtuneet rajanylitykset ovat jälleen nostaneet maahanmuuton julkisen keskustelun keskiöön. Monet ovat vedonneet kansalliseen suvereniteettiin ja vaatineet tiukempaa rajavalvontaa. Valtioilla on oikeus valvoa rajojaan. Siitä ei kuitenkaan tässä kirjoituksessa ole kysymys.

Miksi kansallisesta suvereniteetista puhutaan lähes aina maahanmuuton yhteydessä, mutta paljon harvemmin silloin, kun tarkastellaan taloudellista valtaa? Julkisessa keskustelussa jää usein taka-alalle se, kuka vähitellen saa määräysvallan yrityksiin, luonnonvaroihin ja yhteiseen kansalliseen omaisuuteen – myös Suomen mineraaleihin, kaivoksiin ja makean veden varantoihin.

Kun ulkomaiset sijoittajat hankkivat omistusta strategisesti tärkeistä kohteista, sitä kutsutaan investoinniksi. Harvemmin pysähdytään pohtimaan, kenelle päätösvalta pitkällä aikavälillä siirtyy. Kaivostoiminta tekee ristiriidan näkyväksi: taloudelliset hyödyt voivat päätyä ulkomaille, mutta ympäristövaikutukset jäävät paikallisten ihmisten kannettaviksi. Siksi on syytä kysyä, palveleeko tällainen kehitys ennen kaikkea Suomea vai kansainvälisen pääoman etuja.

Maahanmuutto hallitsee poliittista keskustelua, koska se herättää voimakkaita tunteita ja näkyy otsikoissa. Taloudellinen valta, luonnonvarojen hallinta ja yhteinen omaisuus jäävät paljon vähäisemmälle huomiolle. Tässä näkyy ristiriita: ne, jotka puhuvat äänekkäimmin isänmaan puolustamisesta, hyväksyvät usein kehityksen, jossa suomalaisyritysten, luonnonvarojen ja strategisesti tärkeiden resurssien määräysvalta siirtyy yhä enemmän kansainvälisille toimijoille. Tällaista kehitystä on vaikea pitää aidosti isänmaallisena.

Todellinen isänmaallisuus ei tarkoita pelkästään rajojen puolustamista. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomen kansalla säilyy todellinen mahdollisuus päättää omasta yhteisestä omaisuudestaan, luonnonvaroistaan ja tulevaisuudestaan.

Jos poliittinen keskustelu keskittyy lähes yksinomaan maahanmuuttoon, mutta taloudellista suvereniteettia koskevat kysymykset jäävät sivuun, on perusteltua kysyä, käytetäänkö isänmaallisuutta enemmän poliittisena välineenä kuin yhteisen edun puolustamisena.

 Miguel López
yliopistonopettaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 8.8.2026