TURVALLISUUDEN PERUSTA ON IHMISISSÄ - Miguel Lópezin vappupuhe

TURVALLISUUDEN PERUSTA ON IHMISISSÄ

Hyvää työväen vappua!

Haluan aloittaa sanomalla jotakin suoraan niille, jotka kutsuvat itseään mielellään “keskiluokaksi”. Se kuulostaa mukavalta ja turvalliselta. Se antaa vaikutelman vakaudesta. Mutta sanotaan asia suoraan: suurimmalle osalle se on illuusio.

Jos elämäsi perustuu siihen, että käyt töissä ja saat palkan, jolla maksat vuokran, laskut, velat ja arjen kulut, et ole mikään epämääräinen “keskiluokka”. Olet työntekijä. Olet osa työväenluokkaa.

Liian usein osa tästä niin sanotusta keskiluokasta syyllistää työttömiä heidän tilanteestaan, ikään kuin työttömyys olisi vain yksilön oma epäonnistuminen. Useimmissa tapauksissa tämä ei pidä paikkaansa. Työttömyys on myös rakenteellinen ilmiö. Se kuuluu taloudelliseen järjestelmään, jossa tietty määrä työttömyyttä painaa palkkoja alas ja heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa. Kun työpaikkoja on vähemmän kuin työnhakijoita, syntyy kilpailu, joka hyödyttää työnantajaa. Tämä ei ole sattumaa, vaan järjestelmän logiikkaa.

Sama koskee opiskelijoita. Opiskelija ei ole tämän järjestelmän ulkopuolella, päinvastoin. Monen opiskelijan asema on vielä epävarmempi: ei palkkaa, yhä vähemmän tukea ja yhä enemmän velkaa tulevaisuuden hinnaksi. Samalla moni opiskelija tekee töitä voidakseen ylipäätään opiskella. Miten tämä ei olisi osa työväenluokan todellisuutta?

On myös niitä, jotka ajattelevat, että heillä menee nyt hyvin: palkka tulee, laskut maksetaan ja elämä näyttää vakaalta. Mutta tällainen vakaus voi olla hyvin hauras. Yksi kriisi, yksi sairaus, yksi työpaikan menetys, ja tilanne muuttuu nopeasti. Silloin solidaarisuus, jota ei ehkä aiemmin pidetty tarpeellisena, muuttuu välttämättömäksi.

Meille sanotaan, että turvallisuus tarkoittaa yhä suurempia sotilaallisia ”investointeja”. Että turvallisuus on aseita, järjestelmiä ja kasvavia puolustusmenoja. Mutta todellinen turvallisuus ei ala aseista. Se alkaa ihmisistä. Se alkaa työntekijöistä, heidän arjestaan, toimeentulostaan ja mahdollisuudestaan elää ilman jatkuvaa epävarmuutta.

Turvallinen yhteiskunta ei ole sellainen, jossa sotilaallisiin hankintoihin löytyy lähes rajaton budjetti, mutta ihmisten arjesta leikataan. Turvallinen yhteiskunta on sellainen, jossa ihmiset voivat luottaa siihen, että he pärjäävät, ettei heitä jätetä yksin ja että heidän elämällään on vakaa perusta.

Ongelma on päätöksenteko ilman avointa keskustelua ja todellista vastuunkantoa. Ongelma on se, että samalla kun näitä päätöksiä tehdään, työntekijöille, työttömille ja opiskelijoille sanotaan, että heidän arjestaan täytyy leikata.

Meille rakennetaan kuvaa, jossa turvallisuus ja hyvinvointi asetetaan vastakkain. Se on väärä vastakkainasettelu. Ilman ihmisten turvallisuutta ei ole mitään muuta turvallisuutta. Jos työntekijät elävät epävarmuudessa ja tulevaisuus perustuu velkaan ja pelkoon, yhteiskunta ei ole vahva, vaikka sotilaallisia menoja lisättäisiin kuinka paljon.

Näemme myös, miten pelkoa käytetään. Sillä perustellaan päätöksiä, rajataan keskustelua ja yritetään hiljentää kritiikkiä.

Mutta hiljaisuus ei ole vastuuta.

Vastuu on sitä, että uskallamme kysyä, mihin rahaa käytetään ja miksi. Vastuu on sitä, ettemme hyväksy järjestelmää, jossa työntekijät maksavat virheellisten päätösten hinnan.

Yksi asia on varma: se, mistä vaietaan, ei katoa. Se siirtyy meidän maksettavaksemme, meidän arkeemme ja meidän elämäämme.

Siksi meidän velvollisuutemme on olla putoamatta siihen ansaan, jota meille tarjotaan. Ansaan, jossa meidät pidetään erillään toisistamme. Ansaan, jossa meidät jaetaan “keskiluokkaan”, “työttömiin” ja “opiskelijoihin”, jotta emme näkisi yhteistä todellisuuttamme.

Meidän tehtävämme on vapautua tästä. Meidän on ymmärrettävä, että kuulumme samaan luokkaan ja että etumme ovat yhteiset.

Vain yhdessä olemme vahvoja. Vain yhdessä voimme puolustaa itseämme. Ja vain yhdessä voimme rakentaa todellisen vapauden ja todellisen turvallisuuden – Suomessa, meidän yhteisessä pienessä kodissamme.

Hyvää vappua!

Jyväskylä, 1.5.2026